Luottamushenkilöt
Kirkollisessa päätöksenteossa on mukana piispoja, pappeja ja maallikoita. Tälle sivulle on koottu yleistä tietoa kirkon päätöksenteon prosesseista ja lainmukaisuudesta.
Sisällys
Kirkon hallinnosta yleisesti
Kirkon hallinnosta
Suomen ortodoksisen kirkko on yhtä aikaa ortodoksisen maailmanlaajuisen kirkkoyhteisön osa Konstantinopolin patriarkaatin alaisena autonomisena kirkkona ja Suomessa toimiva julkisoikeudellinen yhteisö. Kirkon hallinnossa yhdistyvät siten kirkon kanoninen perinne että suomalainen yhteiskunnallinen oikeuskäytäntö.
Sekä kanoninen järjestys maailmanlaajuisessa ortodoksisessa kirkossa että kirkon asema suomalaisessa yhteiskunnassa tulevat ilmaistuksi Ekumeenisen patriarkaatin vuonna 1923 Suomen ortodoksiselle kirkolle antamassa tomos-asiakirjassa (kirkon kanoninen peruskirja), johon kirkkomme autonominen asema perustuu:
”… Säilyttäen nämä säännöt järkkymättömänä pohjana arkkipiispalla ja piispalla on oikeus papistonsa ja maallikkokansansa kanssa aina vapaasti yksityiskohdissa järjestää Suomen Ortodoksisen kirkon olot, maansa lakien vaatimusten mukaan, sillä nimenomaisella ehdolla, ettei mikään mainitun järjestön säännös osoittaudu pyhän ortodoksisen Kirkon opin ja kanonien vastaiseksi, niin kuin nämä ovat selitetyt Ekumeenisen patriarkkakunnan noudatetussa tavassa…” (kohta 7)
https://ort.fi/asiakirjat/autonomia-tomos/
Kirkon hallinto kytkeytyy kirkon perustehtävään: ihmisten pelastumiseen. Siten kirkon itseymmärrys hallinnon ja järjestäytymisen tavasta nousee hengellisistä lähtökohdista, joista sitä ei voida kokonaan irrottaa. Kanonista traditiota on olemassa myös kirkon hallintoon liittyvistä kysymyksistä.
Kirkollista päätöksentekoa ei voi näin ymmärtää pelkästään uskonnollisen yhteisön eikä vain julkisoikeudellisen yhteisön hallintona.
Kirkon oma järjestys perustuu kanoniseen perinteeseen
Suomen ortodoksinen kirkko on autonominen paikalliskirkko, joka kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin yhteyteen. Kirkon hengellistä elämää, oppia ja järjestystä ohjaavat Raamattu, kirkon traditio, dogmit, kanonit ja muut kirkolliset säännöt. Tämä perusta tunnustetaan myös Suomen ortodoksista kirkkoa koskevassa lainsäädännössä.
Kanoninen perinne näkyy esimerkiksi piispojen asemassa. Piispa on hiippakuntansa hengellinen esipaimen ja kirkon apostolisen jatkumon edustaja, mutta myös hallinnollinen johtaja. Piispanviran tärkeimpiin tehtäviin kuuluu kirkon ykseyden vaaliminen. Kirkon oppia ja hengellistä elämää koskevissa kysymyksissä piispoilla ja piispainkokouksella on siksi erityinen vastuu. Piispainkokous on ortodoksisen perinteen perustavin ja ylin hengellisten asioiden päätäntäelin: esimerkiksi ekumeeniset kirkolliskokoukset olivat koko kirkon laajuisia piispainkokouksia. Tämä synodaalisuus eli asioita ratkaisemaan kokoontuneiden piispojen kokous, on ortodoksisen kirkko-opin perusta.
Kirkko on myös julkisoikeudellinen yhteisö
Suomessa ortodoksisella kirkolla on erityinen julkisoikeudellinen asema. Sen organisaatiosta ja hallinnosta säädetään laissa ortodoksisesta kirkosta sekä sitä täydentävässä kirkkojärjestyksessä.
Tämä merkitsee sitä, että kirkon hallinnossa on noudatettava myös perustuslakia ja muita hallintoa ohjaavia lakeja. Päätöksenteon tulee olla lainmukaista, perusteltua ja asianmukaisesti valmisteltua, ja siinä tulee noudattaa hyvän hallintotavan periaatteita.
Kirkon hallinnossa kohtaavat siis kaksi näkökulmaa: kanoninen järjestys kertoo, millainen kirkko on ja miten sen hengellistä elämää johdetaan, kun taas suomalainen lainsäädäntö määrittää julkisoikeudellisen yhteisön hallinnon ja päätöksenteon oikeudelliset puitteet.
Päätösvalta jakautuu useille toimijoille
Suomen ortodoksista kirkkoa ei johda yksi henkilö tai yksi hallintoelin. Päätöksenteko jakautuu eri toimijoille asian luonteen mukaan.
Kirkolliskokous on kirkon keskeinen yhteinen päätöksentekoelin. Siinä ovat edustettuina piispat, papisto, kanttorit ja maallikot. Se käsittelee kirkon toimintaa, taloutta ja hallintoa koskevia yhteisiä kysymyksiä.
Piispainkokous vastaa erityisesti kirkon hengellisistä, opillisista ja kanonisista kysymyksistä. Tämä kuvastaa ortodoksisen kirkon käsitystä piispan erityisestä vastuusta kirkon uskosta, opetuksesta ja hengellisestä elämästä.
Kirkollishallitus huolehtii kirkon yhteisestä hallinnosta ja taloudesta, valmistelee asioita kirkolliskokoukselle ja panee sen päätöksiä täytäntöön.
Hiippakunnissa johtamisvastuu kuuluu hiippakunnan piispalle. Hänen tehtävänään on toimia hiippakuntansa esipaimenena sekä ohjata ja valvoa seurakuntien, papiston ja muun kirkollisen toiminnan kokonaisuutta.
Seurakunnissa päätöksentekoon osallistuvat puolestaan kirkkoherra sekä vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Näin myös kirkon jäsenet osallistuvat kirkon käytännön toiminnan, talouden ja paikallisen seurakuntaelämän järjestämiseen.
Hengellinen ja hallinnollinen vastuu kulkevat rinnakkain
Suomen ortodoksisen kirkon päätöksentekomallissa yhdistyvät siten piispallinen johtajuus, yhteinen päätöksenteko ja jäsenten osallistuminen. Kaikista asioista ei päätetä samalla tavalla: opillinen tai kanoninen kysymys kuuluu eri tavalla kirkon piispojen vastuulle kuin esimerkiksi seurakunnan talousarvio tai kiinteistöä koskeva päätös.
Tämän vuoksi kirkon hallintoa voidaan kuvata kahden toisiaan täydentävän järjestyksen kokonaisuutena. Kirkko elää ortodoksisen kirkon kanonisen tradition mukaisesti, mutta toimii Suomessa samalla suomalaisen oikeusjärjestyksen piirissä. Näiden yhteensovittaminen on Suomen ortodoksisen kirkon hallinnon erityispiirre.
Hyvä hallinto
Hyvä hallinto kuuluu kaikille
Julkisoikeudellisena yhteisönä kirkon hallinnossa on noudatettava hyvän hallinnon periaatteita samalla tavoin kuin muussakin julkisessa hallinnossa. Oikeus hyvään hallintoon on Suomessa perusoikeus.
Käytännössä hyvä hallinto tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asia käsitellään asianmukaisesti, puolueettomasti ja ilman tarpeetonta viivytystä. Ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevassa asiassa, saada perusteltu päätös ja käyttää muutoksenhakukeinoja silloin, kun laki siihen antaa mahdollisuuden.
Milloin kyse on hallintoasiasta?
Kaikki kirkon tai seurakunnan toimintaan liittyvät asiat eivät ole hallintoasioita.
Hallintoasiasta on kyse erityisesti silloin, kun päätetään jonkun edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta. Tällöin asiassa tehdään hallintopäätös ja sen käsittelyssä on noudatettava hallintoa koskevia sääntöjä.
Kaikki päätökset eivät kuitenkaan ole hallintopäätöksiä. Esimerkiksi työsuhteeseen liittyvät riidat ja muut sopimusriidat ratkaistaan eri menettelyillä.
Hyvä päätös alkaa hyvästä valmistelusta
Päätöksenteko ei ala vasta kokouksessa. Yksi tärkeimmistä vaiheista tapahtuu jo sitä ennen: asian valmistelussa.
Valmistelussa hankitaan päätöksenteossa tarvittavat tiedot ja selvitykset sekä selvitetään asiaan vaikuttavat säännökset. Huolellinen valmistelu antaa päätöksentekijälle mahdollisuuden arvioida asiaa riittävien ja oikeiden tietojen perusteella.
Mitä esittely tarkoittaa?
Hallintoasia voidaan tuoda päätöksentekijän ratkaistavaksi esittelystä. Esittely tarkoittaa sitä, että esittelijä perehtyy asiaan ja tekee päätösvaltaa käyttävälle henkilölle tai toimielimelle päätösehdotuksen.
Esittelijän tehtävä ei ole vain välittää eteenpäin jonkun muun valmistelemaa ehdotusta. Hänen on itse perehdyttävä asiaan ja sen oikeudellisiin perusteisiin. Esittelijään liittyy myös erityinen vastuu: hän vastaa esittelystään tehdystä päätöksestä, ellei hän ole jättänyt päätökseen eriävää mielipidettä.
Ortodoksisen kirkon lainsäädäntö ei määrittele yleistä esittelymenettelyä. Seurakunnassa esittelystä voidaan kuitenkin määrätä esimerkiksi toimielimen ohjesäännössä tai työjärjestyksessä.
.
Oleellisia linkkejä Finlexiin:
Perustuslaki, oikeusturva 21§: Suomen perustuslaki 731/1999 21§
Hallintolaki, erityisesti 6-10§ hyvän hallinnon perusteista, 23§ viivytyksettömästä käsittelystä, 27-30§ esteellisyydestä, 31§ asian selvittämisestä, 34§ kuulemisesta sekä 43-45§ hallintopäätöksestä ja perustelemisesta: Hallintolaki 434/2003
- Hyvän hallinnon muistilista
- Asia selvitetään: päätöksenteon pohjaksi hankitaan tarvittavat tiedot.
- Asia valmistellaan huolellisesti: Valmistelussa huomioidaan asiaan vaikuttavat tosiseikat ja säännökset.
- Asianosaisia kuullaan: ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi silloin, kun päätös koskee hänen oikeuksiaan tai velvollisuuksiaan.
- Toimivaltainen taho päättää: päätöksen tekee se henkilö tai toimielin, jolle päätösvalta kuuluu.
- Päätös perustellaan: päätöksestä tulee käydä ilmi, mihin ratkaisu perustuu.
- Päätökseen voi tarvittaessa hakea muutosta: kun päätös on muutoksenhakukelpoinen, asianosaiselle kerrotaan myös käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista.
- Hyvä hallinto ei ole vain sääntöjen noudattamista. Sen tarkoituksena on turvata oikeudenmukainen, huolellinen ja luotettava päätöksenteko.
Kirkkoherra
Kirkkoherra – seurakunnan hengellinen ja hallinnollinen johtaja
Kirkkoherra on seurakunnan esimies ja vastaa seurakunnan toiminnan johtamisesta. Hänen tehtävänsä yhdistää seurakunnan hengellisen johtamisen ja käytännön hallinnon.
Kirkkoherra huolehtii siitä, että jumalanpalvelukset ja muut pyhät toimitukset toimitetaan kirkon perinteen ja sääntöjen mukaisesti. Hänen vastuullaan ovat myös seurakunnan uskonnollinen kasvatus ja jäsenten sielunhoito.
Samalla kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa lain, kirkkojärjestyksen ja seurakunnan toimielinten päätösten mukaisesti.
Kirkkoherralla on seurakunnan nimenkirjoitusoikeus eli oikeus edustaa seurakuntaa oikeudellisesti sitä sitovissa asiakirjoissa.
Kirkkoherra työn johtajana
Kirkkoherran johtamisvastuussa yhdistyvät hengellinen tehtävä ja työnantajan lakisääteiset velvollisuudet. Kirkkoherra ei siis johda seurakuntaa vain hallinnollisena organisaationa, vaan hänen tehtävänsä liittyy seurakunnan perustehtävän toteutumiseen.
Hallinnollisena johtajana kirkkoherra johtaa seurakunnan hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. Tätä johtamisvaltaa hän käyttää lain, kirkkojärjestyksen sekä seurakunnan toimielinten tekemien päätösten rajoissa. Kirkkoherra ei siten voi työnjohtoon vedoten ohittaa esimerkiksi seurakunnanvaltuustolle tai seurakunnanneuvostolle kuuluvaa päätösvaltaa. (OrtL 61 §)
Työn johtamisessa on lisäksi noudatettava yleistä työelämän lainsäädäntöä. Työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti sekä huolehdittava muun muassa työturvallisuudesta ja asianmukaisista työoloista. Työnjohto-oikeus ei siten ole rajoittamaton, vaan sitä määrittävät sekä lainsäädäntö että työntekijän työsopimus ja muut palvelussuhteen ehdot.
Seurakunnan työnantajavastuu ei myöskään kuulu yksin kirkkoherralle. Seurakunnanneuvosto käyttää työnantajan puhevaltaa seurakunnan toiminnan kannalta merkittävissä asioissa, tekee työntekijöiden työsopimukset ja päättää työsuhteiden päättämisestä kirkkojärjestyksessä säädetyllä tavalla. (OrtKJ 94 §)
Kirkkoherran työnjohto on sekä hengellisesti että oikeudellisesti sidottua johtamista: tavoitteena on seurakunnan perustehtävän toteuttaminen kirkon järjestyksen, yhteisten päätösten ja työelämän lainsäädännön mukaisesti.
Seurakunnanvaltuusto
Seurakunnanvaltuusto – seurakunnan päätöksentekijä
Seurakunnanvaltuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa. Siihen kuuluvat kirkkoherra sekä seurakunnan koon mukaan 9–21 vaaleilla valittua jäsentä. Valtuuston jäsenet valitaan neljäksi vuodeksi. (Laki ortodoksisesta kirkosta 53 §)
Mistä valtuusto päättää?
Valtuusto tekee seurakunnan toiminnan kannalta keskeisiä päätöksiä. Se esimerkiksi hyväksyy toiminta- ja taloussuunnitelman, talousarvion, tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen päättää seurakunnan varojen ja omaisuuden käyttämisestä valitsee jäseniä seurakunnan muihin toimielimiin, tekee keskeisiä henkilöstöä ja tehtäviä koskevia päätöksiä sekä käsittelee seurakunnan toimintaa ja hengellistä elämää koskevia kysymyksiä.
Valtuusto päättää myös muista seurakunnan asioista silloin, kun päätösvaltaa ei ole annettu toiselle toimielimelle. (OrtL 56 §; kirkkojärjestys 87 §)
Miten asia tulee valtuuston päätettäväksi?
Valtuuston päätöksentekoa edeltää yleensä valmistelu. Valtuustolle tulevat asiat valmistelee seurakunnanneuvosto tai valtuuston tehtävään määräämä toimikunta.
Valtuusto voi päättää vain asiasta, joka on mainittu kokouskutsussa. Näin jäsenet ja seurakuntalaiset voivat tietää etukäteen, mitä asioita kokouksessa käsitellään. (OrtL 57 §)
Yksinkertaistettuna päätöksenteko etenee näin:
Asia → valmistelu → kokouskutsu → valtuuston käsittely → päätös → pöytäkirja
Valtuusto toimii yhteisesti
Valtuusto on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet sen jäsenistä on paikalla. Valtuuston jäsenellä on myös oikeus tehdä kirjallinen aloite asian saamiseksi valtuuston käsiteltäväksi. (OrtL 52 §; OrtKJ 90 §)
Valtuusto kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kokouskutsu ja käsiteltävien asioiden luettelo on toimitettava jäsenille ja pidettävä nähtävänä vähintään 14 päivää ennen kokousta. (OrtKJ 88 §)
Valtuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa, mutta päätöksenteko on prosessi: asiat valmistellaan ennen kuin valtuusto ratkaisee ne.
Oleellisia linkkejä:
Laki ortodoksisesta kirkosta, erityisesti kelpoisuus luottamustoimeen 49§, toimielimen päätösvaltaisuus 52§, seurakunnanvaltuusto 53§ ja asioiden valmistelu 57§: Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006
Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestys, erityisesti seurakunnan toimielimet ja luottamushenkilöt 75§, valtuuston kokoonapano 81§, tehtävät 87§ sekä kokoontuminen, sääntömääräiset asiat, aloiteoikeus ja pöytäkirja 88-91§: Kirkkojärjestys 174/2007
Seurakunnanneuvosto
Seurakunnanneuvosto – valmistelee ja huolehtii käytännön hallinnosta
Seurakunnanneuvosto vastaa seurakunnan hallinnosta ja taloudenhoidosta sekä valmistelee ja panee täytäntöön seurakunnanvaltuuston päätöksiä. Samalla sen tehtävänä on edistää seurakunnan hengellistä elämää.
Neuvostoon kuuluvat kirkkoherra, pääkirkon isännöitsijä sekä vähintään neljä seurakunnanvaltuuston valitsemaa jäsentä. (Laki ortodoksisesta kirkosta 58 §)
Mitä neuvosto tekee?
Neuvoston tehtävät liittyvät erityisesti seurakunnan käytännön toiminnan johtamiseen. Se vastaa hallinnosta ja taloudenhoidosta, valmistelee asioita seurakunnanvaltuuston päätettäväksi, huolehtii valtuuston päätösten täytäntöönpanosta, järjestää esimerkiksi kasvatus-, diakonia-, kirkkomusiikki- ja tiedotustoimintaa, hoitaa sille kuuluvia työnantajan tehtäviä sekä valvoo seurakunnan etua ja edustaa seurakuntaa.
(OrtL 59 §; OrtKJ 94 §)
Neuvosto valmistelee – valtuusto päättää
Neuvostolla ja valtuustolla on seurakunnan hallinnossa erilaiset tehtävät. Monet merkittävät asiat etenevät neuvoston valmistelusta valtuuston päätettäviksi.
Asia → neuvoston valmistelu → valtuuston päätös → neuvoston toimeenpano
Neuvoston omassa päätösvallassa olevat asiat se ratkaisee itse. Neuvosto valvoo myös päätösten laillisuutta
Neuvostolla on erityinen tehtävä valtuuston päätösten laillisuuden valvonnassa. Jos neuvosto katsoo valtuuston päätöksen syntyneen virheellisessä järjestyksessä, ylittävän valtuuston toimivallan tai olevan muuten lainvastainen, se ei saa panna päätöstä täytäntöön.
Asia palautetaan tällöin valtuuston käsiteltäväksi ja voidaan tarvittaessa saattaa kirkollishallituksen ratkaistavaksi. (OrtL 60 §)
Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että valtuusto tekee seurakunnan suuret päätökset, neuvosto valmistelee asioita ja huolehtii suurelta osin siitä, että päätökset muuttuvat käytännön toiminnaksi.
Oleellisiä linkkejä:
Laki ortodoksisesta kirkosta, erityisesti neuvoston kokoonpano 58§, tehtävät 59§ ja päätösten laillisuusvalvonta 60§: Laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006
Kirkkojärjestys, erityisesti tehtävät 94§ sekä kokoontuminen, aloiteoikeus ja valmistelu 95-97§ : Kirkkojärjestys 174/2007
Lautakunnat
Kiinteistölautakunta ja vaalilautakunta
Jokaisessa seurakunnassa on kiinteistölautakunta, jonka tehtävänä on huolehtia seurakunnan kiinteistöistä ja niihin verrattavasta omaisuudesta sekä niiden kunnossapidosta.
Kiinteistölautakunnan jäsenet valitsee seurakunnanvaltuusto, ja lautakunta toimii seurakunnanneuvoston alaisuudessa.
Jokaisella kirkolla on lisäksi kirkonisännöitsijä, joka avustaa kiinteistölautakuntaa kirkkorakennuksen hoidossa. Vastaavasti rukoushuoneella voi olla rukoushuoneen isännöitsijä. (OrtKJ 99 §)
Kiinteistölautakunta on muiden seurakunnan toimielinten tavoin päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet sen jäsenistä on läsnä. (OrtL 52 §)
Yksinkertaistettuna päätöksenteko kulkee seuraavasti: Valtuusto valitsee kiinteistölautakunnan, neuvosto ohjaa sen työtä, kiinteistölautakunta huolehtii omistuksista ja kirkonisännöitsijä avustaa tässä työssä.
Vaalilautakunta – huolehtii seurakunnan vaaleista
Jokaisessa seurakunnassa on vaalilautakunta, jonka tehtävänä on huolehtia seurakunnan keskeisten vaalien järjestämisestä lain mukaisesti.
Vaalilautakuntaan kuuluvat kirkkoherra sekä kolme muuta jäsentä. Muiden jäsenten tulee olla vaalikelpoisia seurakunnan luottamustoimiin. Seurakunnanvaltuusto valitsee jäsenet neljäksi vuodeksi. (OrtL 50 §)
Vaalilautakunnalla on kolme keskeistä tehtävää: se vahvistaa äänioikeutettujen luettelon, toimittaa seurakunnanvaltuuston vaalin ja toimittaa kirkkoherran vaalin sekä vahvistaa näiden vaalien tuloksen.
Vaalilautakunnan tehtävä on siis ennen kaikkea varmistaa, että seurakunnan vaalit toteutetaan säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Näin vaalien käytännön järjestäminen ja niiden tuloksen vahvistaminen kuuluvat ennalta määrätylle toimielimelle.
Seurakunnanvaltuuston jäsenet valitaan vaalilla neljän vuoden toimikaudeksi. Myös kirkkoherran valitsevat seurakunnan äänioikeutetut jäsenet salaisella vaalilla.
Vaalilautakunta turvaa seurakunnan jäsenten mahdollisuuden käyttää äänioikeuttaan ja huolehtii siitä, että vaalit toimitetaan säädettyjen menettelyjen mukaisesti.
Päätöksenteon pelisääntöjä
Päätöksenteon pelisääntöjä
Seurakunnan päätöksentekoa ohjaavat ortodoksista kirkkoa koskevien säädösten lisäksi yleiset julkishallinnon periaatteet. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että päätökset tehdään oikeassa paikassa, puolueettomasti, avoimesti ja lainmukaisesti.
Kuka saa päättää? – toimivalta
Jokaisella kirkon toimielimellä ja vastuuhenkilöllä on oma toimivaltansa. Se tarkoittaa oikeutta ja velvollisuutta päättää niistä asioista, jotka lain tai muun säännöksen mukaan sille kuuluvat.
Esimerkiksi seurakunnanvaltuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa, mutta seurakunnanneuvostolla ja kirkkoherralla on omat laissa ja kirkkojärjestyksessä määritellyt tehtävänsä. Päätösvaltaa voidaan siirtää vain silloin ja sillä tavalla kuin säädökset sen mahdollistavat.
(OrtL 56 ja 59 §; OrtKJ 94 §)
Milloin olen esteellinen?
Päätöksenteon tulee olla puolueetonta. Esteellisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön suhde käsiteltävään asiaan tai siinä mukana oleviin ihmisiin voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa.
Esteellisyys voi syntyä esimerkiksi silloin, kun asia koskee henkilöä itseään tai hänen läheistään tai päätöksestä voidaan odottaa hänelle erityistä hyötyä tai haittaa.
Esteellisen henkilön ei tule osallistua asian käsittelyyn. Myös vaikutelma päätöksenteon puolueettomuudesta on tärkeä: tarkoituksena on ylläpitää luottamusta hallinnon riippumattomuuteen.
Seurakunnanvaltuuston jäsenten esteellisyydestä on kirkon laissa oma säännöksensä. Muiden toimielinten jäsenten ja työntekijöiden esteellisyyteen sovelletaan hallintolakia.
(OrtL 87 §; hallintolaki 27–30 §)
Ovatko kokoukset ja asiakirjat julkisia?
Julkisuus on julkishallinnon lähtökohta. Viranomaisen asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia, ellei niiden salassapidosta ole erikseen säädetty.
Seurakunnanvaltuuston kokoukset ovat lähtökohtaisesti julkisia. Muut seurakunnan toimielimet, kuten seurakunnanneuvosto, kokoontuvat yleensä suljetuin ovin. Suljettu kokous ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kokouksessa syntyvät asiakirjat olisivat salaisia.
Julkisuuden rinnalla on suojattava esimerkiksi ihmisten yksityisyyttä. Siksi osa asioista ja asiakirjoista voi olla lain perusteella salassa pidettäviä.
(Perustuslaki 12 §; julkisuuslaki 1 §; OrtL 96 §)
Miten päätös syntyy?
Jos toimielin on asiasta yksimielinen, päätös voidaan todeta ilman äänestystä. Jos kokouksessa tehdään kannatettu vastaehdotus, asiasta äänestetään.
Äänestykset ovat lähtökohtaisesti avoimia, ja jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Enemmistön kannattama ehdotus tulee päätökseksi. Henkilövalinnassa eli vaalissa voidaan vaatia suljettua lippuäänestystä.
Päätöstä vastaan äänestänyt voi ilmoittaa eriävän mielipiteen. Eriävä mielipide merkitään pöytäkirjaan, ja sillä on merkitystä myös päätöksentekijän oikeudellisen vastuun kannalta.
(OrtL 89–90 §)
Voiko päätökseen hakea muutosta?
Hallintoasiassa tehtyyn päätökseen voidaan yleensä hakea ensin muutosta oikaisuvaatimuksella kirkollishallitukselta.
Kirkollishallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemästä päätöksestä voidaan edelleen valittaa hallinto-oikeuteen laissa säädetyillä perusteilla. Muutoksenhaussa arvioidaan esimerkiksi sitä, onko päätös syntynyt oikeassa järjestyksessä, onko päätöksentekijä pysynyt toimivaltansa rajoissa ja onko päätös muuten lainmukainen.
Pelkkää valmistelua tai päätöksen täytäntöönpanoa koskevaan ratkaisuun ei yleensä voi hakea muutosta.
(OrtL 98–104 §)
Eräät päätökset tarvitsevat vahvistuksen
Eräät seurakunnanvaltuuston tekemät erityisen merkittävät päätökset on alistettava kirkollishallituksen vahvistettaviksi ennen niiden täytäntöönpanoa.
Tällaisia voivat olla esimerkiksi merkittävät kiinteistöjärjestelyt, poikkeuksellisen suuret taloudelliset sitoumukset sekä kirkon tai rukoushuoneen rakentamista, purkamista tai olennaista muuttamista koskevat päätökset.
Alistusmenettelyllä varmistetaan, että seurakunnan kannalta erityisen merkittävät ratkaisut ovat lainmukaisia ja asianmukaisia.
(OrtL 98 §)