Juhlan päivä ja nimi

25.12. Kristuksen syntymä

Juhla-aika

Esijuhla 20. – 24.12. (5 pv)

Juhla-aika 25. – 31.12. (7 pv)

  • Juhlapäivä 25.12.
  • Jälkijuhla 26. – 31.12. (6 pv)
  • Toisena joulupäivä 26.12. juhlitaan Jumalansynnyttäjän pyhää muistoa.
  • Kolmantena joulupäivänä 27.12. juhlitaan ensimmäisen kristityn marttyyrin, diakoni Stefanoksen muistoa eli Tapaninpäivää. (Läntisessä perinteessä Tapaninpäivä on 26.12.)
  • Joulua seuraavana sunnuntaina juhlitaan vanhurskaan Daavidin, pyhän Joosef Kihlaajan ja Jaakobin, Herran veljen yhteistä muistoa. (Jollei ennen päätösjuhlaa ole sunnuntaita, em. pyhien muistoa juhlitaan 26.12.)
  • 29.12. juhlitaan Betlehemin lapsimarttyyreiden muistoa. (Läntisessä perinteessä Viattomien lasten päivä on 28.12.)
  • Päätösjuhla (apodosis) 31.12.

Juhlasta käytettävät muut nimet

Joulu (Juontuu muinaisgermaanisesta yule-sanasta. Yule oli germaanien esikristillinen talvipäivänseusauksen juhla.)

Koljada (Slaavien vastaava talvipäivänseisauksen juhla oli nimeltään koliada.)

Rastava (karjala)

.

Juhlan veisu

Tropari, 4. säv.

Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme,

koitti maailmalle tiedon valkeus,

sillä siitä tähtien palvelijat

tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua,

vanhurskauden Aurinkoa,

ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta.

Herra, kunnia olkoon Sinulle.

Juhlasta

Joulu eli Kristuksen syntymän juhla on Pääsiäisen ohella tunnetuin kristillinen juhla. Jouluna juhlitaan sitä, kuinka Jumala syntyi ihmiseksi ja on meidän kanssamme. Vanhan testamentin profeetat viittaavat Kristukseen nimellä Immanuel, Herra on meidän kanssamme.

Kristus syntyi keisari Augustuksen aikana Rooman valtakunnan alueella, silloisessa Palestiinassa. Hänen vanhempansa olivat Betlehemissä kirjautumassa veroluetteloon, sillä Betlehem on kuningas Daavidin kotikaupunki ja he kuuluivat Daavidin sukuun. Kristus syntyi luolassa, eläinten suojassa ja pian sai vieraakseen Israelin kansaan kuuluvat paimenet, joille enkelit olivat ilmoittaneet ilosanoman. Myöhemmin kaukaa idästä tuli vieraaksi kolme tietäjää, jotka olivat lukeneet tähdistä uuden kuninkaan syntyneen Juudeaan. Tietäjät toivat Kristukselle kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Tietäjiltä Juudean kuningas Herodes sai tietää Betlehemissä syntyneestä kuninkaasta ja antoi käskyn surmata kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset koko Betlehemin alueelta. Joosef oli kuitenkin saanut enkeliltä varoituksen ja vei perheensä turvaan Egyptiin. Maanpakolaisuus kesti perimätiedon mukaan kolme vuotta. Tämän jälkeen perhe palasi Galilean Nasaretiin ja Jeesusta alettiin kutsua Nasaretilaiseksi.

Raamatun kohta tai muu tekstilähde

Suuri ehtoopalvelus: Luuk. 2: 1-20 (ns. jouluevankeliumi)

Aamupalvelus: Matt. 1: 18-25

Liturgia: Matt. 2: 1-12

Liturginen tiivistelmä ja kirkolliset perinteet

Kristuksen syntymää juhlittiin alkukirkossa Hänen kasteensa juhlan eli Teofanian (6.1.) yhteydessä. Vasta 300-luvulla Kristuksen syntymän juhla erotettiin omaksi juhlakseen, sillä sen haluttiin korvaavan Rooman valtakunnassa samoihin aikoihin vietetty Auringonjumalan juhlan. Joulu ja Teofania ovat edelleen vahvasti kytköksissä toisiinsa ja katsotaan samaan juhlakauteen kuuluvaksi. Armenian kirkko viettää edelleen joulua ja Teofaniaa alkukirkon perinteen mukaisesti samana päivänä (6.1.) Lännen kirkon tapa kunnioittaa idän tietäjiä loppiaisena on sekin jäänne ajalta, jolloin tuolloin muisteltiin myös Kristuksen syntymää.

Teofaniaa edelsi lännessä 40-päiväinen kasteeseen valmistava paasto (Quadragesima Sancti Martini), sillä Teofania oli Suuren lauantain ohella vuoden tärkein katekumeenien kastepäivä. Paastoa vietettiin 12.11. – 6.1. pois lukien lauantait ja sunnuntait, jolloin paastopäiviä kertyi 40. Myöhemmin, kun joulu erotettiin Teofaniasta omaksi juhlakseen, kytkettiin paastokin jouluun. Idän kirkko viettää nykyään 40-päiväistä joulupaastoa (15.11. – 24.12.) ja lännen kirkko supisti jouluun valmistavan ajan, adventin, neljään joulua edeltävään sunnuntaihin.

Joulua edeltää viisipäiväinen esijuhla. Esijuhlan tekstit ja jumalanpalveluksen enteilevät tulevaa juhlaa. Esijuhlan aikana noudatetaan tiukkaa paastoa.

Toinen joulua edeltävä sunnuntai (11. – 17.12. välillä) on omistettu pyhille esi-isille ja joulua edeltävä sunnuntai (18. – 24.12. välillä) on pyhien isien sunnuntai. Näinä päivänä – jotka ovat nekin tavallaan joulun esijuhlaa – muistellaan Kristuksen maalliseen ihmissukuun kuuluvia esi-isiä, Vanhan testamentin vanhurskaita sekä Kristuksen ennustaneita profeettoja.

Wikimedia Commons/
Andrija 12345678

24.12. vietettävä jouluaatto on kreikaksi paramoné (παραμονή, kestävyys, pysyvyys). Paramoné viittaa suuren juhlan aattoon ja valmistautumiseen. Jouluaaton aamulla toimitetaan aaton Kuninkaalliset hetket. Iltapäivällä (aikaisintaan klo 13) toimitetaan Suuri ehtoopalvelus, johon voidaan yhdistää Basileios Suuren liturgia. (Vastaavia vesperaalisia liturgioita toimitetaan myös Teofanian aattona, Suurena torstaina ja Suurena lauantaina). Jouluaatto on ankara paastopäivä, jolloin terveiden aikuisten tulisi pidättäytyä ravinnosta, kunnes Suuri ehtoopalvelus (ja Basileios Suuren liturgia) on toimitettu.

Mikäli aatto sattuu lauantaiksi tai sunnuntaiksi, Kuninkaalliset hetket ja aaton ankara paasto siirtyvät edeltävälle perjantaille (22. tai 23.12.) eikä liturgiaa toimiteta. Tällöin aattoaamuna voidaan toimittaa Johannes Krysostomoksen liturgia ja illalla Suuri ehtoopalvelus. Basileios Suuren liturgia sen sijaan siirtyy joulupäivään.

Koska joulun jumalanpalvelusjärjestys saattaa olla tavanomaisesta poikkeava, käsittää jouluvigilia usein ehtoopalveluksen sijaan ehtoonjälkeisen palveluksen. Useimmiten joulun juhlaliturgia toimitetaan jouluaamuna, mutta joskus myös jouluyönä. Katolisessa perinteessä jouluyön messu on ennemmin tapa kuin poikkeus. (Keskiyön messua kutsutaan katolisessa perinteessä vigiliaksi.)

Jos joulupäivä on sunnuntaina, se syrjäyttää sunnuntain tekstit.

Joulupäivänä muistellaan paimenia, jotka olivat ensimmäiset vieraat Kristuksen seimen äärellä. He edustavat Israelin kansaa. Samoin muistellaan idän tietäjiä eli maageja, jotka toivat Kristukselle lahjoja. He edustavat pakanakansoja.

Joulupäivästä alkaa 11 päivän pituinen paastoton kausi (25.12. – 4.1.) joka on siis pidempi, kuin Joulun juhla-aika (25. – 31.12.) Joulun ja Teofanian välinen paastoton kausi ilmentää sitä, että Joulu ja Teofania ovat samaa juhlakautta.

Vanhan – joskin Suomessa hiipuneen – perinteen mukaan papisto kiertää juhla-aikana seurakuntalaisten kodeissa toimittamassa joulun rukoushetken, molebenin.

Liturginen väri

Valkoinen (Kristuksen juhlat)

Erityinen rukous tai veisu

Kristus syntyy, kiittäkää! on ortodoksien käyttämä hyvän joulun toivotus, joka on suoraan joulukanonista. Joulukanonin laulaminen alkaa Jumalansynnyttäjän temppeliinkäynnin juhlana (21.11.) ja päättyy joulun päätösjuhlana (31.12.)

Kansanperinteet, kodin perinteet ja ruokaperinteet

Joulun esijuhlan ensimmäisenä päivänä, pyhän Ignatiuksen päivänä (20.12.) on Romanissa tapana teurastaa sika. Tämä ”Ignatiuksen päivän uhri” on perua esikristilliseltä ajalta ja siihen liittyy monia perinnäistapoja ja -uskomuksia. Samalla se enteilee tulevaa juhlaa ja paaston päättymistä.

Esijuhla on perinteisesti ollut aika, jolloin valmistetaan myös joululeipä. Joululeivällä on uhrilahjan luonne ja se asetetaan aattona ruokapöytään kunniapaikalle. Joululeipä edustaa Kristuksen läsnäoloa aterialla, sillä Kristus kutsui itseään Elämän leiväksi (Joh. 6:51). Tämän merkiksi leivän keskelle usein sytytetään kynttilä. Joululeipää ei saa leikata veitsellä vaan se murretaan käsin. Leivän murtaminen ja jakaminen on isännän tehtävä.

Slaavilaisessa perinteessä joululeipä (kolich) muistuttaa kulitsaa, eli sen valmistuksessa käytetään rahkaa ja voita ja munia. Tästä syystä se nautitaan vasta joulupäivänä. Kreikkalaisen perinteen christopsomo sen sijaan valmistetaan ilman eläinkunnan tuotteita ja nykyään usein nautitaankin jo jouluaaton aterialla. Bulgariassa joululeipään leivotaan sisään kolikko ja leipiä saattaa olla kaksi: paastoleipä Bogovitsa edustaa Kristusta ja syödään jouluaaton aterialla, mutta koristeellinen juhlaleipä Koledna Pitka nautitaan juhla-aikana. Serbialainen Cesnika saattaa sisältää kolikon lisäksi muitakin symbolisia esineitä. Puolassa joululeipä on juutalaisesta perinteestä lainattu challah. Italiassa leivotaan jouluksi panettone. Vanhan suomalaisen kansaperinteen mukaan joululeipä siveltiin sianverellä ja sen päälle tehtiin risti. Joululeipä oli huomattavan suuri tai niitä saatettiin asettaa kolme päällekkäin. Leipää pidettiin esillä pöydässä nuutinpäivään asti, jolloin se vietiin aittaan. Joululeipä syötiin vasta laskiaisena tai syötettiin kotieläimille keväällä, laitumellelaskun yhteydessä.

Wikimedia Commons/ Roberta.

Slaavilainen jouluaatto (karjalaksi Rastavanilta) on vanhoilla perinteillä kyllästetty. Silloin koti koristellaan oljilla, havuilla ja kransseilla. Ukrainassa tupaan tuodaan olkinen lyhde, Didukh, joka edustaa edesmenneiden sieluja. Kykenevät pidättäytyvät kaikesta ravinnosta, kunnes perheen nuorin lapsi havaitsee taivaalla ensimmäisen iltatähden. Se symboloi Betlehemin tähteä ja tarkoittaa, että vigilia, eli Kristuksen syntymän odotus on alkanut.

Aaton vigilian alettua – tai aaton Suuren ehtoopalveluksen jälkeen – kokoonnutaan nauttimaan viimeinen paastoateria, jota kutsutaan Vigilia-ateriaksi tai Pyhäksi illalliseksi (Sviatyi Vechir, Святий вечір). Ateriapöytään on katettu tyhjä lautanen edesmenneille tai muukalaiselle. Tyhjälle lautaselle tai ikkunalle sytytetään kutsuvasti kynttilä. Myös joululeivän keskelle asetetaan palava kynttilä viittaamaan Kristuksen läsnäoloon. Ennen ateriaa nuorin lapsi lukee jouluevankeliumin tai lauletaan esim. joulutropari ja saatetaan nauttia kulaus pyhitettyä vettä ja pala prosforaa, jonka jakaa isäntä. Roomalaiskatoliset murtavat ennen ateriaa oplatek leivän. Oplatek muistuttaa suurta öylättiä ja siinä on Kristuksen tai Jumalansynnyttäjän kuva.

Pyhällä illallisella tarjotaan 12 lihatonta, maidotonta ja munatonta ruokalajia. Katolisen perinteen vaikutuksesta myös monet ortodoksit tarjoavat aattona kalaruokia, vaikka esijuhla onkin kalatonta paastoa. 12 ruokalajia viittaavat vuodenkiertoon ja apostoleihin. Isäntä aloittaa jokaisen ruokalajin ja muut maistavat perässä. Joululeipää ei slaavilaisessa perinteessä syödä vielä aattona.

Ensimmäinen Pyhän illallisen ruokalaji on muistelupuuro, kutia. Se on keitetty vehnänjyvistä, unikonsiemenistä, pähkinöistä, kuivahedelmistä ja hunajasta. Sen kanssa nautitaan uzvaria, joka on kirkas tai kiisselimäinen, kuivahedelmistä ja -marjoista keitetty liemi. Uzvar juodaan tai sekoitetaan kutiaan. Kutialla ja uzvarilla rikotaan aaton paasto. Sitä myös asetetaan ikkunalle tai ikoninurkkaan uhrilahjaksi, Didukhin kanssa. Monista idän perinteistä löytyy kutiaa ja uzvaria vastaavat jouluruuat. (Suomalaisessa jouluruokaperinteessä lähinnä ovat joulupuuro, väskynäsoppa ja glögi.)

Aaton juhla-ateria on pöydässä puoleen yöhön asti edesmenneitä varten. Vuorokauden vaihtuessa ateria korjataan pois, sillä silloin alkaa ehtoollispaasto niillä, jotka osallistuvat aamulla liturgiaan.

Didukh ja kutia. Wikimedia Commons/ Janbies
Oplatek
Oplatek

Vaikka katolinen perinne ei enää noudata paastoa ennen joulua, on katolisissa maissa silti säilynyt vahvana perinne syödä jouluaattona vain kasvis- ja kalaruokia. Puolalainen Wigilia vastaa slaavilaista Sviatyi Vechiria. Liettualainen Kucios sisältää sekin 12 kasvisruokaa, jotka ovat kaikki kylmiä ruokia. Kucios alkaa sillä, että perheen äiti leikkaa omenasta palan ja antaa isälle, sillä läntisessä kalenterissa jouluaatto on esivanhempien Aadamin ja Eevan muistopäivä. Italialainen Festa dei sette pesci sisältää seitsemän kalaruokaa. Ranskalainen aattoateria Réveillon sisältää liha- ja juustoruokia, mutta se onkin ollut alun perin aamuyöllä, joulumessun jälkeen syötävä juhla-ateria. Maallistumisen myötä Réveillonin syöminen aikaistui aattoiltaan. Provencen alueella noudatetaan edelleen paastoperinnettä ja syödään jouluaattona Le Gros Souper, joka koostuu suolaisista kasvis- ja kalaruuista. Jouluyön messun jälkeen vasta nautitaan ylellinen 13 lajin jälkiruokapöytä, Lei tretze dessèrts, joka on esillä kolme päivää.

Joulupäivästä alkaa kansanperinteessä ”joulun 12 päivää”, vaikka joulun juhla-aika päättyykin uudenvuoden aattona. Joulun 12 päivää korostaa joulun ja loppiaisen välistä yhteyttä. Ortodoksisessa perinteessä Joulun jälkeinen paastoton aika kestää 11 päivää (25.12. – 4.1.)

Sekä itäiseen, että läntiseen perinteeseen kuuluvat koledarit ja lahjojen avaaminen. Koledarit ovat ovelta ovelle kiertäviä ryhmiä, jotka kantavat mukanaan Betlehemin tähteä ja laulavat Kristuksen syntymästä kertovia laulua. Itä-Euroopassa nämä laulut ovat koljadoja. Suomessa perinnettä edustaa Tiernapojat. Koldarit alkavat kiertää myöhään aattoiltana.

Lahjoja tuovat jouluaattona tai joulupäivänä, perinteestä riippuen, joko joulupukki, joulu-ukko (Pere Noel/ Father Christmas) tai Kristuslapsi (Christkind). Lahjojen avaaminen on tavallista aattoiltana, mutta joissakin perinteissä lahjat avataan vasta, kun vuorokausi on vaihtunut joulupäivän puolelle tai jouluaamuna. Kaikki eivät saa lahjoja jouluna, vaan esim. uutenavuotena tai loppiaisena.

Slaaviminen on vanha perinne, jossa kierretään toisten luona toivottamassa hyvää juhlaa. Slaavimiseen kuuluu koljadojen laulaminen. Jos pappi on mukana, voidaan toimittaa rukoushetki, moleben.

Koljada-perinnettä Ukrainassa Wikimedia Commons/ Alina Vozna
Koljada-perinnettä Ukrainassa Wikimedia Commons/ Alina Vozna

Perinteisimpiä joulukoristeita ovat oljet, kranssit ja seppeleet, sekä ikivihreät kasvit ja oksat. Joulupuuperinteitä on useita: Serbiassa ja kroatiassa joulupuu on badnjak, Georgiassa chichilaki, Englannissa yule log ja Puolassa podłaźniczka, minkä lisäksi joulukuusi on yleistynyt ympäri maailman. Etelässä tosin saatetaan koristella yhtä hyvin palmukin. Joulukoristeet kerätään pois tai poltetaan, perinteestä riippuen, joko päätösjuhlana, loppiaisena tai Kristuksen temppeliintuomisen juhlana (2.2.) Olkikoristeet saatettiin myös syöttää eläimille.

Läntisessä perinteessä toinen joulupäivä on hevosten ja hevosmiesten päivä, sillä diakoni Stefanos on hevosmiesten suojelija. Tällöin käytiin rekiajelulla ja hemmoteltiin hevosia. Nykyään Tapaninpäivää juhlistetaan syömällä ”Pyhän Stefanoksen hevosenkenkiä” eli makealla täytettyjä croissanteja.

Katolisissa maissa Viattomien lasten päivänä (Childermass) siunattiin messussa leluja, kunnes tapa kiellettiin ”epäperinteenä”. Joissakin maissa päivään kuuluu kepposten teko ja roolien vaihto: lapset saavat yhden päivän olla aikuisina aikuisten paikalla.

Uhrilahja

Oljet, joululeipä, kutia ja uzvar

Ideoita kotiin

Tekemistä yksin tai yhdessä
  • Sytytä juhlan aattona ja/tai juhlana lampukka tai tuohus ikonin eteen.
  • Lue tai laula juhlan tropari ikonin edessä.
  • Suitsuta koti: ensin kotialttarin ikonit ja esineet (ensimmäisenä risti, Kristus ja Jumalansynnyttäjä), sitten ihmiset, lemmikit ja lopuksi kodin huoneet. Suitsuta tekemällä ristinmerkki peilikuvana siunattavat esineen, paikan tai henkilön edessä tai yllä.
  • Koristele kotialttari ja koti esijuhlana joulukoristeilla: olkikoristeet kuvaavat kiitollisuutta menneen vuoden sadosta, kranssit ja seppeleet viittaavat elämän kiertokulkuun ja iankaikkisuuteen, ikivihreät oksat kuvaavat kuolemattomuutta ja ikuista elämää. Kristillistä joulukoristeperinnettä edustavat mm. seimiasetelma, tähdet ja enkelit. Kreikassa koristellaan jouluna veneitä. Joulun pakanallisista juurista kertovat esim. olkipukki ja tontut.
  • Lue jouluevankeliumi.
  • Tutustu juhlan ikoniin.
  • Joulu on ilon juhla, mutta monet kokevat jouluna yksinäisyyttä ja osattomuutta. Rukoilkaa murheellisten puolesta.
  • Tunnetteko jonkun, joka viettää joulua yksin? Voisitteko kenties kutsua hänet teille aattona tai joulupäivänä tai joulun juhla-aikana? Tai vierailla slaavimassa hänen luonaan?
Tekemistä erityisesti pienten lasten kanssa

Ortoboxista löytyy paljon jouluaskarteluita

Kuuntele ja katsele
Hiljaa yössä Palestiinan
Ortodoksisten joululaulujen perinne
Hyvää juhlailtaa
Kristuksen syntymän ikonin äärellä
Maa sekä taivas
Nuku Jeesuksein
Alilo, georgialainen joululaulu
Bysanttilainen kallanda
Maa lepää
Yön rauhaan soipi
Tiernapojat
Näppäräsormisille
Kokeile puolalaisten paperikoristeiden tekemistä
Wikimedia Commons /madona49
Uskon pidot

Romaniassa esijuhla aloitetaan teurastamalla sika pyhän Ignatiuksen päivänä (20.12.) Ignatiuksen päivä onkin hyvä päivä joulukinkun ostoon.

Millaisen joululeivän haluat? Syödäänkö se aattona vai vasta juhlapäivänä. Jos leivot itse, tee leivän päälle ristinmerkki ja aseta kynttilä keskelle. Älä käytä veistä vaan murra leipä käsin.

Pidä paasto aattona. Nauti viimeinen paastoateria, kun ensimmäinen tähti on syttynyt iltataivaalle tai aaton iltapäivän/illan jumalanpalveluksen jälkeen.

Joulupäivänä muistellaan myös paimenia ja idän tietäjiä. Tarjoa pääruuaksi englantilainen Paimenpiiras ja jälkiruuaksi Galette des Rois eli Kolmen kuninkaan kakku.

Isoissa juhlissa kannattaa tarjota Provencelainen 13 jälkiruuan noutopöytä. Siinä on perinteisesti:

  • Kuivattuja viikunoita, rusinoita, hasselpähkinöitä ja manteleita, jotka kuvaavat neljää kerjäläisveljestöä (fransiskaanit, dominikaanit, augustinolaiset ja carmeliitat).
  • Taatelit viittaavat Kristuksen synnyinmaahan.
  • Musta ja valkoinen nougat kuvaavat hyvää ja pahaa.
  • Jouluhalko (Buche de Noel)
  • Pompes a l´huile -leivonnainen
  • Tuoreita hedelmiä
  • Makeisia
Wikimedia Commons/ Przykuta
Lahjavinkit

Filantropian kautta voi antaa aineettomia lahjoja:

(Maura Ihatsu)

Visits: 12