”Jouluaamun ihme” – miten löysin tieni ortodoksiseen kirkkoon

Joulun 2010 alla kaipailin toiselle paikkakunnalla muuttaneita ystäviäni. He olivat aktiivisia uuden asuinpaikkansa ortodoksisessa seurakunnassa ja huomasin, että joulupäivänä heidän kotikirkostaan televisioitiin jumalanpalvelus. Ajattelin, että varmasti näen heidät siellä, joten asetuin mukavasti sohvan nurkkaan kutomaan sukkaa ja katsomaan palvelusta kuten mitä tahansa tv-ohjelmaa. Siihen aikaan kuuluin luterilaiseen kirkkoon mutta en ollut mitenkään aktiivinen siellä.

Pieni kirkkoon liittyjä. Kuva: Erna Suutari

Palvelusta katsellessani minulle tuli ihan yllättäen voimakas tunne, että haluaisin päästä käymään ortodoksisessa kirkossa. Olimme menossa ystäviemme luokse loppiaisen aikaan ja siellä ollessamme kysyin, pääsisinkö mukaan kirkkoon. Se onnistui ja niinpä löysin itseni seisomasta aika jännittyneenä kirkon peränurkassa teofanian eli Kristuksen kasteen juhlan liturgiassa.

Minuun teki voimakkaan vaikutuksen kuoron laulu, palveluksen arvokkuus, suitsutuksen tuoksu ja ihmisten toistamat ristinmerkit. Rukouksissa toistuva ”antakaamme itsemme ja toinen toisemme Kristuksen, Jumalan haltuun” kosketti syvältä.

Jo kotimatkalla soitin oman alueeni seurakuntaan ja kysyin, pääsenkö kurssille jossa voisin oppia lisää ortodoksisuudesta. Kevättalvella luin paljon ortodoksista kirjallisuutta ja kävin seurakunnan katekumeenikurssia.

Kesällä minut ja 6-vuotias tyttäreni liitettiin ortodoksiseen kirkkoon. Jatkoin vielä toiset puoli vuotta katekumeenikurssilla ja sen aikana tutustuin sekä muihin kurssilaisiin, että seurakunnan papistoon. Papit olivat helposti lähestyttäviä ja toivottivat minut ja tyttäreni lämpimästi tervetulleiksi. Olin iloinen myös siitä, että yhtä lämpimän vastaanoton saivat muut perheenjäseneni jotka eivät vaihtaneet kirkkokuntaa.

Omaan seurakuntaan kiinnittymiseni tapahtui pitkälti aktiivisen jumalanpalveluksiin osallistumisen ja kaikenlaisen toiminnan kautta. Pääsin laulamaan kirkkokuoroon, osallistuin talkoisiin ja tyttäreni kanssa perheiden ikonipiiriin ja leireille.

Pian löysin itseni myös lapsi- ja nuorisotyötoimikunnasta ja myöhemmin seurakunnan valtuustosta. Tätä kautta oli helppo tutustua muihin seurakuntalaisiin ja ortodoksisuuteen. Myöhemmin hengellisessä elämässä tärkeäksi muodostuivat talkoojaksot Lintulan luostarissa.

Kuva: Erna Suutari

Muistan aina seurakunnassa saamamme lämpimän vastaanoton ja toivon, että pystyn itse ottamaan uudet tulijat samalla tavalla vastaan. Usein kirkkoon tullessaan ortodoksisuutta tuntematon ihminen on arka ja pelkää tekevänsä jotain väärin, itse ainakin aikanaan pelkäsin. Silloin on tärkeää, että tulijaan suhtaudutaan ystävällisesti ja lempeästi. Siihen jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa!

Erna Suutari

Miten löytää tie jumalanpalveluksiin?

Kirkkoon voi mennä aina kun kirkon ovet ovat avoinna. Koska seurakunnat ovat maantieteellisesti laajoja ja työntekijöitä vähän, niin ihan jokaisessa pyhäkössä ei joka viikonloppu voida jumalanpalvelusta toimittaa. Seurakunnat ilmoittavat tulevista jumalanpalveluksista oman seurakunnan nettisivuilla, mahdollisesti jossain paikallisessa lehdessä sekä ortodoksisen kirkon valtakunnallisen Aamun Koitto -lehden seurakuntaliitteessä. Ajantasaisimman tiedon tulevista jumalanpalveluksista voi kysyä suoraan seurakunnan kirkkoherranvirastosta tai työntekijöiltä. Nettisivuilta löydät heidän yhteystietonsa. Yleensä myös kirkkojen ilmoitustauluilta löytyy lista tulevista palveluksista. Seurakuntien nettisivuja

Jumalanpalvelus turvaväleillä. Kuva: Erna Suutari

Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat kaikille avoimia. Vain sakramentteihin, kuten esimerkiksi ehtoolliseen osallistuminen on mahdollista vain kirkon jäsenille. Jumalanpalveluksiin voi tulla kesken, sieltä voi lähteä kesken pois ja liikkuminen kirkkosalin puolella on muutenkin sallittua.

Voit käydä ostamassa tuohuksen ja sytyttämässä sen ikonin eteen sijoitettuun kynttelikköön tai matalalle vainajien muistelupöydälle. Sitten voit palata omalle paikalle. Kirkon isännöitsijältä voi kysyä ohjeita, jos joku mietityttää.   

Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa seisotaan, ikään kuin ollaan matkalla. Jos ei jaksa seisoa, voi istua, penkit ovat sitä varten. Erityisesti tiettyjen osien aikana on hyvä seisoa, jos mahdollista. Tällaisia ovat evankeliumin lukeminen, Isä meidän -rukouksen lukeminen tai laulaminen sekä ehtoollisen pyhittäminen. Kirkossa olemista tai tapoja ei tarvitse jännittää, ne tulevat tutuksi ajan kanssa. Tärkeintä on, että käyttäytyy toisia rukoilijoita kohtaan kunnioittavasti. Lisää aiheesta.

Kirkkoon tullaan rukoilemaan. Ortodoksi rukoilee tekemällä ristinmerkin, koskettaen kevyesti otsaa, rintaa, oikeaa ja vasenta olkapäätä. Tällä tavoin hän siunaa ajatuksensa, tunteensa ja käsien työt. Lopuksi tehdään pieni kumarrus.

Välillä pappi tai diakoni suitsuttaa pyhää savua jumalanpalveluksien aikana sekä alttarissa että kiertäen koko kirkon. Tällöin voi siirtyä kirkon keskiosaan, ja papin ollessa kohdalla kumartaa kevyesti. Ortodoksisissa kirkoissa tuoksuu erilaiselle kuin muualla. Se johtuu suitsutuksessa käytettävästä pihkasta, jota laitetaan palavan hiilen päälle. Suitsutussavu kuvaa rukousta, joka nousee ylös Jumalalle.

Ortodoksinen jumalanpalveluselämä on rikasta, ja eri vuorokauden ajoille on oma palvelus. Seurakunnissa päivittäiset jumalanpalvelukset ovat melko harvinaisia. Joissakin toimitetaan arkisin ehtoo- ja aamupalveluksia tai akatistoksia. Suurina kirkon juhlina voi toki arkipäivänäkin olla juhlavigilia ja -liturgia.

Useimmissa seurakunnissa ainakin pääkirkoissa toimitetaan lauantai-iltaisin vigilia ja sunnuntaiaamuisin liturgia. Tietyt kirkkovuoden ajat tuovat jumalanpalveluksiin vaihtelua, kuten esimerkiksi pääsiäiskausi ja sitä edeltävä suuri paasto. Tällöin jumalanpalvelukset voivat olla eri nimisiä ja niissä luetaan ja lauletaan erilaisia veisuja.

Ristisaatto Oulussa, kuva Kaisa Nykänen

Lisää tietoa yleisimmin toimitettavista jumalanpalveluksista.

Jumalanpalvelusten nimet ja monet kirkkoon liittyvät termit saattavat kuulostaa aluksi oudoilta, vierasperäisiltä. Sitä ne ovatkin. Monet nimet ja termit tulevat joko kreikan tai venäjän kielestä. Jumalanpalvelukset toimitetaan pääosin kuitenkin suomeksi, ellei jumalanpalveluslistoissa toisin sanota. Joissakin seurakunnissa toimitetaan säännöllisesti myös kirkkoslaaviksi, kreikaksi tai ruotsiksi.

Jos epäröit jumalanpalvelukseen osallistumista yksin, ota rohkeasti yhteyttä seurakuntaan, oman alueen pappiin tai kanttoriin. He osaavat kertoa kyseisestä jumalanpalveluksesta tarkemmin ja ovat hyvissä ajoin kirkossa paikalla. He osaavat neuvoa ja vastata kysymyksiisi. Kirkkojen ovilla ei ole korkeita kynnyksiä. Olet sydämellisesti tervetullut!

Eija Honkaselkä

Kirkon ovi on auki – tervetuloa! Kuva Kaisa Nykänen

Katekumeeniopetus – mitä se on ja miten siihen voi osallistua?

Ortodoksiseen kirkkoon liittymistä edeltää ajanjakso, jonka kuluessa kirkosta kiinnostunut perehtyy kirkon oppiin ja jumalanpalveluselämään katekumeeniopetuksessa, joka on osa Suomen ortodoksisen kirkon aikuiskasvatusta. Katekumeeni tarkoittaa henkilöä, joka valmistautuu liittymään ortodoksiseen kirkkoon.

Monissa seurakunnissa järjestetään kirkkoon liittymistä harkitseville ryhmämuotoista opetusta, joka alkaa yleensä syksyllä ja jatkuu kevääseen saakka. Opetus voi olla suunnattu vain kirkkoon liittymistä harkitseville tai laajemmin keille tahansa ortodoksisuudesta kiinnostuneille.

Seurakunta saattaa tarjota myös henkilökohtaista ohjausta kirkkoon liittymistä suunnittelevalle. Katekumeeniopetus tarjoaa mahdollisuuden perehtyä ohjatusti ja rauhassa kirkon oppiin ja jumalanpalveluselämään. Samalla katekumeeni tutustuu oman seurakuntansa papistoon, seurakunnan toimintaan ja muihin seurakuntalaisiin. Monin paikoin ryhmäopetukseen osallistuneet liitetään kirkkoon yhtä aikaa, useimmiten pääsiäisen edellä.

Varsinainen kirkkoon liittäminen voidaan toimittaa heti kun liittyjä on perehtynyt ortodoksisuuteen ja tehnyt asiassa päätöksen sekä osallistunut ensimmäisen kerran katumuksen sakramenttiin. Jos liittyjä on aiemmin saanut kristillisen kasteen, hänet otetaan kirkon jäseneksi mirhavoitelun sakramentin kautta. Mikäli liittyjää ei ole kastettu, hänet kastetaan ennen mirhavoitelua.

Tarkempaa tietoa oman alueen katekumeeniopetuksesta saa kysymällä siitä lähimmästä ortodoksisesta seurakunnasta.

Kirkkoon liittäminen alkamassa Jyväskylässä. Kuva: Erna Suutari.
Matkalla Pyhän Hannan kirkkoon. Kuva: Erna Suutari

Hits: 32