Käytännönläheistä asiaa sekä tukea kasvamiseen ja kasvatukseen

Ortodoksisen ihmiskäsityksen mukaan opimme ja kasvamme koko elämämme ajan. Ortodoksiset kodit voivat olla hyvin monenlaisia: on yksineläviä, pariskuntia, erilaisia lapsiperheitä sekä esimerkiksi perheitä, joissa kannetaan huolta ikääntyvistä vanhemmista. Kodista riippumatta ortodoksina kasvaminen on jotain, mikä tapahtuu yhteydessä toinen toisiimme – joskus särmiä hioen mutta myös toisistamme iloiten. 

Kotona kasvamassa-sivuilta saat runsaasti tietoa ja vinkkejä siitä, miten tuoda ortodoksisuus vahvemmin osaksi omaa elämää, olitpa sitten uusi ortodoksi tai ollut ortodoksi lapsesta saakka. Sivuilla kerrotaan siitä, mitä kirkko opettaa elämästä ortodoksisessa kodissa ja perheessä, sekä siitä, mitä kaikkea tämä voi tarkoittaa käytännössä. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia lisää kirkkoon liittyviä asioita tai edes aloittaa itselle uusia, elämää kantavia perinteitä. 

Ortodoksisten nuorten liitto ry. järjestää monipuolista toimintaa valtakunnallisesti eri ikäisille lapsille ja nuorille: ONL.

Ortoboksi on kahden kokeneen uskonnonopettajan tehtäväsivusto. Siellä on paljon tehtäviä lapsille ja nuorille ortodoksiaan liittyen. Mm. legendaarinen “Tuunaa pappia” -löytyy sivuston “Ajanvietettä” -osiosta “Interaktiiviset pelit ja puuhat otsikon takaa. Ortoboxi

(Kaisa Nykänen, Riikka Patrikainen)


Kahden ortodoksiäidin kokemuksia kasvamisesta ja kasvattamisesta:

”Kasvoin luterilaisen äidin ja ortodoksisen isän kanssa. Äiti vei kolmea lastaan harvakseltaan tsasounaan ja onnistui jotenkin välittämään meille lapsille tunteen siitä, että ortodoksisuus on jotain arvokasta ja hienoa. Isä ei juurikaan puhunut tai opettanut ortodoksisuudesta mitään. Olimme koulumme ja kasvuinympäristömme ainoat ortodoksit. Erilaisina ja omituisina, toisenlaisina, meitä olisi vallan mainiosti voinut hävettää ja olisimme saattaneet alkaa salailla ortodoksisuuttamme. Toisin kävi, me lapset koimme, että meillä on aarre, jota muilla ei ole. Nyt elän aikuisena perheessä, jossa kaikki ovat ortodokseja ja seudulla, jolla asumme, on pitkät perinteet ortodoksisuudessa. Omat lapseni ovat saaneet toisenlaiset eväät. Ortodoksisuus ja ortodoksiset tavat ovat heille peruspullaa. Kuinka ihmeessä saisimme heidät näkemään ja kokemaan hyvänlaatuista erityisyyttä?”

”Ortodoksisuus on tuonut paljon iloa elämääni lapsesta saakka. Lapsuudestani erottuu kolme asiaa, joilla on ollut ratkaiseva merkitys ortodoksisen identiteettini muodostumisessa: kotonani suhtauduttiin kirkkoon lämpimästi, vaikka emme kauempana sijainneessa kirkossa erityisesti käyneetkään, koulun uskonnontunnit olivat riemukkaita ja opin tuntemaan paikallisia ortodokseja kylämme tiistaiseurassa. Näistä asioista minulle muodostui lapsena käsitys siitä, että ortodoksisuus oli elämässä positiivinen voimavara ja myös turvapaikka elämän huolten heitellessä. Kun aikanaan sitten perustin oman perheen, elämämme sai mukavasti mausteita myös kreikkalaisesta ortodoksisesta perinteestä mieheni kautta ja nykyisin molemmat kulttuuriperinteet värittävät viisihenkisen perheemme arkea ja juhlaa.”


Ikoni: Kristus siunaa lapsia. Ikonin maalaaja Eeva Zitting, kuva Kari Riitakangas

Hits: 141