Hengellinen opetus on jatkuva osa kirkonKirkolla, silloin kun se kirjoitetaan isolla K-kirjaimella, tarkoitetaan Kristuksen Kirkkoa, yhteisöä, joka kokoontuu yhteen tietyssä paikassa. Myös kristittyjen kokoontumispaikkaa kutsutaan kirkoksi tai pyhäköksi. ja seurakuntien elämää.
Toimintapiirien yhteydessä saadaan monenlaista opetusta niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Tähän on koottu muutama esimerkki, jotka opastavat rukouksen ja toiminnan äärelle.
Ikoneista
Diakoniasta
kuva Kaisa Nykänen
Kristillinen palvelus on aina yhteydessä Kristukseen. KirkkoonKirkolla, silloin kun se kirjoitetaan isolla K-kirjaimella, tarkoitetaan Kristuksen Kirkkoa, yhteisöä, joka kokoontuu yhteen tietyssä paikassa. Myös kristittyjen kokoontumispaikkaa kutsutaan kirkoksi tai pyhäköksi. kuuluminen merkitsee osallisuutta Kristuksen ruumiiseen, jonka jäseniksi meidät on kasteessa tehty. Kristitty tekee Herran tekoja, kulkee hänen polkujaan, kuuntelee lähimmäistä Kristuksen puolesta ja puhuu Jumalan sanoja.
Vaikkapa sairastavan lähimmäisensä luona vieraileva kristitty tekee Herran läsnäolevaksi tälle. Samalla vierailija kohtaa lähimmäisessä itse Kristuksen. Teemme siis Vapahtajan läsnäolevaksi toiselle ihmiselle ja samalla kohtaamme Hänet tässä ihmisessä. Tähän suuntaan osoittaa evankeliumin todistus Tuomaan ja Kristuksen kohtaamisesta. Ylösnoussut Jumalan Poika on tavattavissa siellä, missä ovat haavat Hänen ruumiissaan, kärsivien luona.
Luonteeltaan palveleminen on aina sekä paikallista, että maailmanlaajuista. Kärsivä ihminen on lähimmäisemme oman portinpylväämme juurella ja kaukana maailmalla. Kirkon olemukseen kuuluu samanaikainen paikallisuus, kuten ehtoollistaeukaristia, on yksi kirkon sakramenteista, johon kirkon jäsenet voivat osallistua liturgiassa tai sairaana ollessaan sairaan ripityksessä. viettävä yhteisö, ja katolisuus, mikä merkitsee kaiken kattavaa niin maantieteellisesti kuin ajallisestikin. Lähellä asuvaa lähimmäistä palvellessamme, emme voi unohtaa kaukana olevia sisariamme ja veljiämme. Nämä kaksi kuuluvat aina yhteen, sillä uskollisuus vähäisissä ja meistä tavanomaisen tuntuisissa arjen asioissa tuottaa meille alati suurempaa vastuuta myös maailmalla kärsivistä.
Lähellä olevien apua tarvitsevien löytäminen on hengellinen harjoitus. Ilman rukousta ja sakramentteja kuljemme kuin silmät sokaistuina. Jumalan valossa alamme nähdä kärsivät kasvot ehkä hyvinkin lähellämme.
Maailman pahuudesta ja syyttömien kärsimyksistä ei kenenkään pidä ahdistua. Rukousihmisen puhetta Jumalalle anoen, kiittäen tai ylistäen. Tärkein rukouksista on Herran rukous (Isä meidän) ja aktiivinen toiminta kaukana elävien vähäosaisten puolesta on vähintä, mitä voimme tehdä. Samalla teemme kaiken, mihin pystymme ja näin minimi ja maksimi ovatkin samassa tasossa.
Lapin ortodoksinen seurakuntakirkon hallinnollinen alue, jossa alueen asukkaat kokoontuvat jumalanpalveluksiin omaan pyhäkköön. Seurakunnan alueella on monta eri pyhäkköä., isäpapin tai diakonin kunnioittava puhuttelu, myös munkin ja piispan kunnioittava puhuttelu esim. “Isä esipaimen” Rauno Pietarinen
Views: 112