Kirkkovuosi kotona

Kirkkovuosi yhdessä perheen kanssa

Ortodoksinen kirkkovuosi on kuin Ortodoksisuus tutuksi -kurssi, joka sisältää sekä perus-, jatko- että syventävän kurssiaineksen. Ortodoksisen perinteen rikkaus on loputon lähde, josta voi ammentaa uutta tietoa ja syvempää ymmärrystä omaan uskoon ja sen erilaisiin ilmenemismuotoihin.  

Kirkkovuosi johdattaa siihen perehtyvän sekä kirkonKirkolla, silloin kun se kirjoitetaan isolla K-kirjaimella,  tarkoitetaan Kristuksen Kirkkoa, yhteisöä, joka kokoontuu yhteen tietyssä paikassa. Myös kristittyjen kokoontumispaikkaa kutsutaan kirkoksi tai pyhäköksi. syväteologiaan että kirkon kansanomaiseen tapakulttuuriin, mutta myös näiden kahden elävään vuorovaikutussuhteeseen. Kirkkovuoden aikana käydään läpi koko pelastushistoria raamatuntekstien, veisujen ja rukousten, suurten ja keskisuurten juhlien, paastojen, pyhien muistopäivien ja jumalanpalvelusten kautta. Rinnalla kulkevat mukana paikalliset ja kulttuuriset tavat ja perinteet, joiden moninaisuus ja rikkaus ilmentää kirkon uskoa ja ennen kaikkea sitä, ettei usko ei ole pelkästään osa elämää, vaan usko on elämää.

Kirkkovuoden vietossa kannattaa aina priorisoida jumalanpalveluksiin osallistuminen. Jumalanpalvelukset ovat kirkon tapa pyhittää aikaa, eikä niitä korvaa mikään. Olosuhteista johtuen jumalanpalveluksiin osallistuminen on kuitenkin monille ylellisyyttä, joka on harvoin mahdollista. Monenlaiset kiireet saattavat olla esteenä, minkä lisäksi iso osa ortodokseista asuu diasporassa, missä pyhäköt ovat kaukana ja palveluksia on harvakseltaan. Ajan pyhittämiseen osallistuminen ei onneksi ole aikaan tai paikkaan sidottu.

Ortodoksinen koti on pienoismalli ortodoksisesta kirkostaKirkolla, silloin kun se kirjoitetaan isolla K-kirjaimella,  tarkoitetaan Kristuksen Kirkkoa, yhteisöä, joka kokoontuu yhteen tietyssä paikassa. Myös kristittyjen kokoontumispaikkaa kutsutaan kirkoksi tai pyhäköksi.. Ortodoksinen kirkkoKirkolla, silloin kun se kirjoitetaan isolla K-kirjaimella,  tarkoitetaan Kristuksen Kirkkoa, yhteisöä, joka kokoontuu yhteen tietyssä paikassa. Myös kristittyjen kokoontumispaikkaa kutsutaan kirkoksi tai pyhäköksi. on rakennettu niin, että kaikki siinä viittaa Jumalaan ja jokainen kirkko sisältää samat tunnistettavat elementit. Samoin voi ortodoksinen kotikin olla tunnistettava ortodoksisuuden paikka, jossa viittaukset Jumalaan ovat läsnä: kotialttari ja sen kaunistaminen sekä ikonien sijoittelu keskeisille paikoille niin, että ne kutsuvat rukoukseen. Kodinpyhitys ja kodin huoneiden säännöllinen suitsuttaminen tai vihmominen pyhitetyllä vedellä kaikki korostavat kodin roolia siinä asuvien uskonnonharjoittamisen paikkana, kuten myös säännöllinen yksityinen ja yhteinen rukouselämä.

Ortodoksisen perinteen haltuun ottaminen voi aluksi tuntua ylivoimaiselta. Kirkkovuosi kotona -sivustolla on tarkoitus antaa tietoa, vinkkejä ja ideoita kirkkovuoden viettämiseen kodeissa. Tarkoitus ei ole, että kaikki toteuttaisivat kaiken, mitä sivuilla on ehdotettu tai välttämättä mitään niistä. Ideoiden tarkoitus on toimia tukena ortodoksiselle elämäntavalle ja ajan pyhittämiselle kodeissa. Ehdotusten pohjalta voi myös kehitellä omia ideoita ja luoda itselleen ja perheelleen sopivia omia aktiviteetteja ja perinteitä. Pienin teoin on mahdollista tehdä kodista paikka, jossa traditio elää ja luoda kodin elämälle rytmi, joka hengittää kirkkovuoden tahtiin.

Uskonnonharjoittaminen tarkoittaa jumalanpalveluksiin osallistumista ja rukousta, mutta se voi tarkoittaa lisäksi askartelua, käsitöitä ja puutarhanhoitoa, leivontaa, ruuanlaittoa ja yhdessä ateriointia, seurustelua, filantropiaa tai luonnossa liikkumista, laulamista tai leikkimistä. Paasto- ja juhla-aikojen noudattaminen, nimipäivien vietto, kodin ruokakulttuuri ja erilaiset tavat ja perinteet ovat kaikki ajan pyhittämistä. Perinteiden ei tarvitse olla vanhoja ollakseen ortodoksisia. Oleellista on, että ne kantavat ja välittävät eteenpäin suuria kertomuksia, liturgista perinnettä ja Kirkon opetusta. On tärkeää myös muistaa, että riittävää on aina se, mihin kulloinkin kykenee.

Kodin uskonnonharjoittamisen tärkeys korostuu lastenkasvatuksessa. Perhe ja koti on se yksikkö, jossa lapsi saa ensikosketuksensa uskoon. Niiden kautta lapsi muodostaa käsityksensä uskosta, Jumalasta ja Kirkosta. Pienelle lapselle vanhemmat aluksi edustavat Jumalaa ja lapsi todennäköisesti mieltää Jumalan vanhempiensa kaltaiseksi. Siksi perheen ja kodin tulee heijastaa kaikkea sitä, mitä haluamme lapselle välittää uskostamme ja mitä haluamme hänen omaksuvan. Kun kodissa on kunnioittava, hyväksyvä ja rakastava ilmapiiri, lapsi todennäköisesti omaksuu uskonkin myönteisenä. Lapsi oppii parhaiten esimerkin kautta. Kun koti on paikka, jossa pyydetään, annetaan ja saadaan anteeksi ja kun kotona rukoillaan ja pyhitetään aikaa, lapsi omaksuu luontevasti kristillisen elämän suuntaviivat ja niiden ohella myös suuret kertomukset ja kirkon opetuksen.

Lapsi kannattaa totuttaa siihen, että perheenjäsenten ja ystävien lisäksi kotiin ovat tervetulleita myös ystävät ja vieraat. Täydellistä julkisivua tärkeämpää on omastaan jakaminen. Ortodoksinen koti ei ole suljettu yksikkö, joka palvelee vain sisäpiiriä, vaan ortodoksinen perhe on ikonipyhä kuva, joka esittää pyhiä henkilöitä tai tapahtumia ortodoksisesta seurakunnastakirkon hallinnollinen alue, jossa alueen asukkaat kokoontuvat jumalanpalveluksiin omaan pyhäkköön. Seurakunnan alueella on monta eri pyhäkköä.. Harjoittakaa vieraanvaraisuutta. Kutsukaa kotiinne erilaisia ihmisiä, toisia ortodokseja ja seurakuntalaisianne. On tärkeää, että seurakuntakirkon hallinnollinen alue, jossa alueen asukkaat kokoontuvat jumalanpalveluksiin omaan pyhäkköön. Seurakunnan alueella on monta eri pyhäkköä. tulee aika ajoin kirkosta yksityiskoteihin. Jokainen seurakunta on kuitenkin erilainen ja niin on jokainen perhe ja kotikin. Tehkää kodistanne oman näköisenne.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ortodoksi. Ole oma itsesi – kaikki muut on jo varattu!

. (Maura Ihatsu)